Oi miten suloinen kesä

Kesä, oi kesä.
Kesä on kivaa, mutta tietyt asiat nyppii ihan oikeasti. Tai no, ihmiset.

Ensinnäkin kaikki säästä valittajat. Aina on liian kuuma, liian kylmä, liian sateista, liikaa ötököitä, liian pilvistä, liian hiostava ilma tai vaikka liikaa aurinkorasvan tuoksua ilmassa. Aina on joku vialla. Kun sataa, toivotaan hellettä, kun on helle, toivotaan viileämpää ilmaa, kun on viileää, avaudutaan Facebookissa kylmästä Suomen kesästä ja haikaillaan aurinkorannoille. Jos ei mitään muuta valittamista säästä keksitä niin sitten kitistään siitä ettei ole tarpeeksi hellevaatteita. Milloin ihmiset oikeasti ymmärtävät, ettei sää oikeasti muutu yhtään vaikka kuinka valittaisi?

Toiseksi, suuri rakkauteni kohde: turistit. Tai no, typerät suomalaiset turistit, jotka lähtevät lomalle mahdollisimman pienellä budjetilla ja kiukuttelevat koko matkan että voi kamala kun tämä Suomi on niin kallis maa. Olen asunut koko pienen ikäni turismilla elävällä alueella, olen syönyt myös omaa leipääni turistien rahoilla ja olen palvellut turisteja niin ravintolassa kuin kaupan kassallakin. Ja voi että miten vihaan suomalaisia kärtyturisteja! Jos ei ole rahaa juuri yhtään, niin onko pakko lähteä sillä i-ha-nal-la karavaanarilla reissuun lasten kanssa? Oli matka tai loma kuinka lyhyt tahansa, se syö rahaa. Mielestäni lomalle voi kyllä määrittää budjetin - se on ihan viisasta - mutta silti sen on mielestäni oltava sen verran löysä, että voi ostaa lapselle sen jäätelön oman oluen lisäksi. Oikeasti. Ja voin kertoa, että mikään ei ole niin naurettavaa katseltavaa kuin marttyyrimainen mulkaisu aviomieheen ja urhoollinen huokaisu: "No, minä maksan".

Kolmantena kaikki ne, jotka valittavat (Facebookissa) muiden ihmisten lomista ja kesätöistä. Jokainen tekee itse omat valintansa, ja tänä kesänä minun valintani oli kesäkuu töitä ja heinäkuu lomaa, koska a) minulla on elämäni rankimmat puolitoista vuotta takana ja oikeasti koko kroppani ja sieluni suorastaan huusi lomaa ja b) tienasin sen verran hyvin kesäkuussa, ettei taloudellistakaan pakotetta heinäkuutöihin ollut. Ja mitä saan kuulla? "Yhyy onko toi nyt reilua, toiset vaan tekee koko kesän töitä että talven pärjää yhyy-yhyy ikinä mitään lomaa oo ollu." Ja ne muuten-vaan-valitukset, uuh aah: "Lomailkaa te kaikki vaan nyt siellä niin, minä täällä teen töitä koko kesän ja kärsin ja yhyy antakaa nyt vähän sääliä ja kiusatkoon teitä huono omatunto kun ootte tuommosia lusmuja joille isi maksaa kaiken!!!" Rakkautta. Jos on pakko tehdä töitä, niin on pakko. Sekään fakta ei oikeastaan muutu sillä, että kadehtii muiden kesälomia.

Viimeisenä ne kesäkiloista valittavat. Voi itku, iteppä söit jäätelösi.

Ykkönen

Minä kirjoitan tällä hetkellä kolmea blogia. Yksi on oma, omalla nimellä ja kasvoilla kirjoitettu, toinen on kouluprojektin puitteissa kirjoitettu ja kolmas on tämä, jonka aloitan juuri tänään.

Syy on hyvin yksinkertainen: minulla olisi aivan valtavasti sanottavaa, valitettavaa ja ihmeteltävää, mutta minä en voi valittaa kaikesta julkisessa blogissani. Miksikö? Siksi, että olen pari kertaa kirjoittanut kunnon avautumistekstit ja jokaikinen kerta saan sietää kymmenen anonyymien kirjoittamaa vittuilukommenttia siitä, että olen täysin väärällä alalla ja muutenkin oikeastaan keskenkasvuinen ja huono ihminen. Kyseenalaistaminen ei todellakaan ole muotia, enkä minä sosiaalialan opiskelijana saisi harrastaa sitä ilmeisesti lainkaan - olenhan täysin väärällä alalla jos en pidä jostain ajattelutavasta!

Siispä, tervetuloa vain Nupun päivittäisen elämän päivittäisten kummastelujen ja ärsytysten pariin. Ensimmäinen teksti ilmestynee tänään, kunhan saan kirjoitettua yhden koulujutun ja juotua vielä pari kupillista kahvia.