Minä kirjoitan tällä hetkellä kolmea blogia. Yksi on oma, omalla nimellä ja kasvoilla kirjoitettu, toinen on kouluprojektin puitteissa kirjoitettu ja kolmas on tämä, jonka aloitan juuri tänään.
Syy on hyvin yksinkertainen: minulla olisi aivan valtavasti sanottavaa, valitettavaa ja ihmeteltävää, mutta minä en voi valittaa kaikesta julkisessa blogissani. Miksikö? Siksi, että olen pari kertaa kirjoittanut kunnon avautumistekstit ja jokaikinen kerta saan sietää kymmenen anonyymien kirjoittamaa vittuilukommenttia siitä, että olen täysin väärällä alalla ja muutenkin oikeastaan keskenkasvuinen ja huono ihminen. Kyseenalaistaminen ei todellakaan ole muotia, enkä minä sosiaalialan opiskelijana saisi harrastaa sitä ilmeisesti lainkaan - olenhan täysin väärällä alalla jos en pidä jostain ajattelutavasta!
Siispä, tervetuloa vain Nupun päivittäisen elämän päivittäisten kummastelujen ja ärsytysten pariin. Ensimmäinen teksti ilmestynee tänään, kunhan saan kirjoitettua yhden koulujutun ja juotua vielä pari kupillista kahvia.
Anonyymien normikäytöstä täällä, ovat niin pelkureita ja elämäänsä kyrsiintyneitä sossupummeja, että toisia pitää tulla tänne haukkumaan! ://
VastaaPoistaNim.merk. kokemusta on!
Ps; Laitan 'seurantaan' blogisi, pääsee lukemaan sitten..
VastaaPoistaItekin miettinyt, pitäiskö taas koittaa anonyymiblogata välillä, kun tuohon omaan "julkiseen" blogiin ei voi oikein koskaan avautua mistään kunnolla ilman, että joku tulee vasta-avautumaan. Kavereillehan ei koskaan saa kilahtaa, koskaan ei saa olla julkisesti pahalla tuulella, ja asiakaspalvelijana minun pitäisi aina kestää kaikki niin pieni kuin suurikin kura, mitä asiakkailta tulee, vaikka millainen päivä olisi. Noh. Niin. Ja sitten on sellaisia asioita, joista ei *vielä* tahdo puhua kavereille, mutta jollekulle kuitenkin, niin kuin mahdollinen yhteenmuutto poikaystävän kanssa (hih!) tai kaverin yllätyspolttarit (tupla-hih!) (: Tosin kokemuksen syvällä rintaäänellä siitä anonyymiblogista tulee hieman liian helposti paraskaveri, ainakin mulla, ja sitten ei enää muistakaan puhua läheisilleen asioistaan. No mutta, ehkä ei tietenkään kaikkien kohdalla näin :P
VastaaPoistaNnetta, minä taas uskon, että ovat ihan tavallisia ihmisiä jotka ovat vain jostain syystä äärettömän kyllästyneitä minuun tai elämään yleensä juuri sillä hetkellä, kun kommentoivat jotakin tekstiä. Ja no, toiset vain ovat perus-negatiivisia ihmisiä.
VastaaPoistaJenni, I so feel you! Olen ollut monta kesää asiakaspalveluhommissa ja tosiaan nyt opiskelen sosiaalialaa, ja voin kertoa että heti kun menin jotain möläyttämään töistä ihan pienesti blogissa - en siis edes mitään negatiivista - niin heti olin hullu kyylä jolla on huono asenne työhön. Huoh. Ja toinen, että jos vähänkään olen ihmetellyt jotakin ajattelutapaa niin tadaa, oon väärällä alalla kun mun pitää ymmärtää hei kaikkia.